Namaste!

Tata matkaa onkin odotettu kauan. Liput varattiin jo huhtikuussa ja siita lahtien on keratty tietoa ja hossotetty ja kaahattu. Nyt sitten ollaan viimein taalla. Anteeksi kaikki kirjoitusvirheet, on aika vaikea osua nopeasti oikeisiin nappaimiin ku osa on eri paikalla.

Ollaan nyt oltu Katmandussa suurin piirtein vuorokausi ja on tullut kaytya lapi aika laaja tunneskaala. Kulttuurishokki alkoi aivan heti tanne saavuttua. Lieko sitten vain vasymyksen aiheuttamaa ahistusta vai mita.. Mutta nyt tuntuu jo paremmalta.

Matkalta parhaana jai mieleen Qatar Airways, joka oli ihan uskomattoman mahetsu lentoyhtio! Huomaa, etta tyypeilla on ylimaaraista rahaa oljykentilta. Jokaisella matkustajalla oli lentokoneessa oma viltti, tyyny, silmalaput, korvatulpat ja hammasharja. Lisaksi oma tv, jonka kautta voi katsoa leffoja, tv:ta, kuunnella musiikkia, pelata peleja ym ym ym..

Ensimmaisena Katmandun lentokentalla meidat otettiin vastaan maskit naamalla ja kuumemittari ojossa. Ilmeisesti tama on yks maista, jossa sikainfluenssaa ei kannata itselleen hankkia. Ihmiset vaikutti aluksi tosi toykeilta, mika oli outoa, koska nepalilaisia on kehuttu aarimmaisen vieraanvaraisiksi. Hotellillakin tuntui, etta ihmiset vaan tiuskii, eika halua tulla hairityiksi. Tuntui, etta kaikki tietamattomyys hermostuttaa niita ja varsinkin se, ettei ymmarra, mita ne nepalinsekaisella englannillaan sanoo. Toki olin itsekin aika herkalla paalla yli vuorokauden reissaamisen jalkeen, joten otin varmaan itseeni kaiken minka pystyin.

Younien jalkeen olikin jo parempi fiilis. Saatiin tosi hyvaa aamupalaa ja aika halvalla. Semmoinen mega-aamiainen toasteineen, munineen ja kaikkineen maksaa 190 rupiaa eli sellaiset pari euroa. Olis halvemmallakin lahtenyt jotain jos ois halunnu kitsastella. Ruokaa saa taalta samalla hinnalla. Ollaan tanaan tsiigailtu mestoja, kaytiin kavelemassa jonkin matkaa paaostoskadulla Thamelissa, josta tosiaan saa ihan kaikkea. Viela ei uskalla oikein shoppailla, koska tinkaaminen ei oikein onnistu. Joissakin paikoissa pitaa ehdottomasti tingata ja toisissa tuntuvat suuttuvan tinkaamisesta. Ja itehan en ainakaan osaa esittaa itsevarmaa noissa tilanteissa. Eli luuserin kohtalo odottaa. Pahimmalta tuntuu jattaa joku myyja lahes anelemaan. Ehka olen miellyttajatyyppinen ihminen ja kaikki ristiriidat kammoksuttaa.

Suurin ahdistuksenaihe taalla kuitenkin on se, etta ei tosiaan tieda, kehen voi luottaa. Hankalaksi sen tekee se, ettei tieda itse juri mitaan ja kaikessa tarvisi juuri luottamusta toisten ihmisten apuun. Tilanne varmaan helpottuu, kun paastaan kunnolla karryille kaikesta ja matkustetaan vahan. Ollaan juteltu hotellin tyypeille, matkaoppaille ja muille matkustajille ja kaikki vaittavat, ettei muihin kannata luottaa. Ja kaikki sanovat vielapa eria kuin meidan lukemat matkaoppaat. Mita vit..??

Huomenna ois tarkoitus tsekata Monkey Temple. Se on se, jossa Madventuresissa Rikulta pollittiin juomapullo apinan toimesta!