This is your captain Vincenzo the Great speaking - eli vierailevan bloggaajana Eekun ihana kanssamatkustaja Valtsu!
Ei paasty Monkey Templeen, kun meitsi koki jotain ennenkuulumatonta ja sairastuin johonkin helvetin Nepalin erikoiseen vatsasettiin. Sahkojanis-Erika halus tietysti santailla paikasta toiseen koko paivan ja mulla teki vaikeeta liikkua yli kymmenen metrin matkoja kerrallaan. Makasin melkein vuorokauden huoneessa ja luin sen aikana William Burroughsin Nistin. Aika huolestuttavaa, eiko vain! Nyt on onneks kaikki kunnossa ja tultiin just baarista nimelta Full Moon, jossa Madventuresin sankaritkin hengaili sarjan ekassa jaksossa. Pakko myontaa, etta oli maineensa veroinen paikka makuuistuimineen ja grooveineen seka halpoine juomineen!
Aluks, kun tanne saavuttiin, ni tuntu mahdottomalta lahta yolla tai illalla ulos liikkuun jopa tallaselle vanhalle street kingille, silla katuvaloja ei ole, sahkot sammuu illalla kokonaan ja kadut kuhisee mua vainoavia huumediilereita sun muuta epamaaraisen nakosta porukkaa. Nyt ei oikeestaan ole pelkoa puserossa, kun huomattiin, etta Thamel sun muut suositut mestat on taynna lansimaalaisia ja muutenkin kaikki ihmiset on tosi ystavallisia ja auttavasia. Kaupunki hiljentyy taysin yhdeltatoista, jolloin kaupat ja suurin osa baareista sulkee ovensa. Siita huolimatta nukkuminen tuntuu valilla vaikealta, kun kulkukoirat riehuu 24/7 ja hotellin edessa hiippailee kylahullu, joka mylvii samaa mantraa niin ikaan paivan ympari. Tanaan sen meinas jopa hyokata hotellin porttivahdin kimppuun, that crazy mothafucka!
Kathmandu sinallaan on aika massiivinen mesta, silla pienella alueella hengailee noin 2 miljoonaa tyyppia. Taalta loytaa ihan kaikkea, ja valinnanvara onkin jollain tavalla jopa stressaavaa, perkele. Liikenne ja kauppameininki on todellakin hektista ja iltahengailu hotellin parvekkeella tai puutarhassa loistavien ruokien kera onkin mielta supersiistilla tavalla rauhoittava kokemus. Eilen yritettiin rauhoittaa mielta oikein antaumuksella ja kaytiin kyselemassa joogatuntien hintoja. Joku vanha papparainen sitten paljasti, etta ne alkaa kuudelta aamulla ja kestaa kuukauden. Tyyppi sitten talutteli meidat Durbar-palatsille ystavallisesti, samalla puikkelehtien pikkuteita vieressa rallaavien moottoripyorien lomassa ja selitti siina sivussa puoli tuntia meille jotain settia englannilla, josta en tajunnut yhtaan ainutta sanaa. Hyva aija se silti oli. :)
Suurena ruoan ystavana on pakko mainita, etta en oo missaan mestassa vetanyt parempaa evasta hintalaatusuhteeltaan, ku taalla. Siis aivan mieletonta! Puolellatoista eurolla saa sun mita intialaista tai tiibetilaista tai nepalilaista tai helvetti vaikka italialaista settia jarkyttavia maaria. Tanaan meille tarjottiin yhdessa ravintolassa jopa lisaa ruokaa, ku just oltiin tykitetty puoli kiloa ruokaa naamaan. Vieressa jotku tiibetilaiset munkit veti tavaraa huiviin jopa meikaa kovemmalla antaumuksella. :D
Yritettiin tanaan myos kayda ruumiinpolttopaikalla tsiigailemassa mutta ei nakynyt kuolleita eika paljon elaviakaan. Ollaan koitettu myos kysella hyvia vinkkeja muilta reissaajilta, ja jotain on tarttunutkin mieleen. Joku jenkkityyppi ei saanu meidan neuvomisesta tarpeekseen, vaan selitti meille pari tuntia kaikenlaisista matkoistaan ja opetti tinkauksen periaatteita, josta innostuneena Erika tinkas aijalta intia-matkaoppaan loistavaan hintaan! Ai niin, varattiin reissut Chitwaniin ratsasteleen norsuilla ja tsiigaileen tiikereita. Maanantaiaamuna meitsi saa siis elamani ensimmaisen annoksen aitoa viidakkoseikkailua - siistia!
Loppujen lopuks fiilis on paiva paivalta parempi, jahka tottuu niihin kuuluisiin kulttuurieroihin. Kun porttivahdit vetaa asentoa seka katta lippaan ja kaikki puhuttelee misterina ja suunnilleen kumartelee, on vaikeaa yrittaa esittaa asiansa tuttuun suomalaiseen, valinpitamattomaan tyyliin. :D Tinkaaminen sujuu pikkuhiljaa, ja huomasin olevani ehdottoman tyytymaton viidenkymmenen sentin maksuun, joka pulitettiin riksakyydista Thamelista tanne hotellille. Money blindess siis iskee! Nyt hengaileen parvekkeelle ja huoneeseen, etta jaksaa huomenna kiiveta 450 000 kilometria sinne temppelin huipulle. Adios, kaiffarit!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti