Aika tarkalleen kuukausi reissua takana ja huomisaamuna olisi kotiinlahdon aika. Kotiinpaluu synnyttaa aika sekavia tunteita. Toisaalta on ihan mahtavaa tulla takaisin kotiin, mutta toisaalta tuntuu, etta matka loppuu juuri, kun ideasta alkaa saada kiinni. Kun ajelimme koskenlaskureissulta bussilla vuoristoteita pitkin kotiin ja katselin kertakaikkiaan sydamenpysayttavan kauniita vuoristomaisemia, silloin vasta tajusin, miten tama matka olisi kannattanut suunnitella. Yksinkertaisesti: vahemman Katmandua ja enemman kaikkea muuta! Katmandu on siisti paikka ja kiva tsekata, mutta suoraan sanottuna taalla iskee koti-ikava paljon voimakkaammin kuin muualla, kauniin Nepalin keskella. Taalla Katmandussa on tosi likaista (jokseenkaan ei Intiaan verrattuna), hirvea melu ja hardelli aamusta iltaan. Shoppailumahdollisuuksia taalla on enemman kuni muualla, tosin vaatteita taalta ei kannata tulla ostamaan – Nepal on ainakin lansimaisten vaatteiden osalta kuin yksi suuri Fiorella. kaikenlaista sisustussettia taalta kylla loytaisi pilvin pimein, harmi ettei mahdu kaikki mukaan.
Katmandu on kuten kaikki suurkaupungit: betonia, betonia ja betonia. Ja kerjalaisia ja kulkukoiria (jollaisen muuten olisin halunnut taalta tuoda kotiin). Tietysti taallakin on hyvat puolensa, mutta jos nyt suunnittelisin reissun uudestaan, uhraisin Katmandulle kuukaudestani ehka vain puolitoista viikkoa. Nepalin maaseutu, joet ja jarvet ja vuoret, ovat niita, mita tahan maahan kannattaa tulla katsomaan ja niille kannattaisi uhrata paljon paljon enemman aikaa. Mutta jaipahan meillekin viela tekemista ensi reissulle. Kokematta jai ainakin vuoristossa vaeltaminen ja riippuliito. Myos pidempi koskenlaskureissu olisi hauska tehda..
Osittain tama Katmandussa kuppaamisen perimmainen syy on se, etta epavarmoina aloittelevina matkailijoina halusimme varata "tukikohdan" koko ajaksi. Hotellihuone onkin ollut hyva, ei siina mitaan, mutta sen takia meilla on ollut aina kiire takaisin katmanduun. Ensi kerralla aiommekin varata hotellihuoneen vain pariksi ekaksi yoksi, ja sitten menna "sinne, minne tuuli kuljettaa". :) Ehe.
Parasta talla reissulla on ollut:
Koskenlasku - vaikkakin meidan buukattiinkin Nepalin seikkailullisempaan jokeen, joka "kirvoittaa ammattilaisiltakin adrenaliinitipat otsalle". Ja me kun viela painotimme matkaa varatessamme, ettemme ole koskaan koskenlaskuvenetta nahneetkaan. Kannatti silti menna! Suomessa kutsuu Koiteli..
Viidakkoseikkailu - perkeleen kuuma ja kostea, mutta niin hemmetin eksoottista! On se ihan eria nahda villielaimia omassa ymparistossaan kuin vangittuna elaintarhassa. Tietenkin olisi viela parempi, jos paikalliset norsutkin olisivat villeja ja vapaita..
Pokhara - Tuhat kertaa chillimpi vaihtoehto tukikohtakaupungiksi kuin Katmandu! Taalta loytyy myos valaistuttava joogakeskuselamys. :)
Valtsun kainalo - siella sita on hyva lomailla! Mutta sorry, se on yksinoikeudella varattu jo seuraaviksi 100 vuodeksi. Edellisia kolmea huippukohtaa voin kuitenkin suositella muillekin!
Viimeisina paivinamme Katmandussa olemme yrittaneet tehda yhta jos toista ikimuistoista. Haistatettiin paskat kulttuurihistoriallisesti korvaamattomalle temppelisetille Bhaktapurissa ja kaytiin sen sijaan muun muassa paikallisessa huvipuistossa. Ja voin, aiti, kertoa, etta niiden laitteiden kestavyydesta kannattaa repia perseensa paljon ennemmin kuin vesiputoukseen tippumisesta! Vaikka huvipusiton laitteet olivatkin pronssikaudelta, oli silti hauskaa niin kauan kuin maha kesti kieputtamista. Kieppulaitteitahan oli huikeat kolme kappaletta, joista ehdimme testata kaksi ennen akuuttia hotellihuoneeseen palaamisen tarvetta.
Illalla vietettiin iltaa koskenlaskureissulla tapaamiemme hollantilaisten Jojanneken ja Jelten seurassa. Tyypit olivat ihan hulvattomia ja tulipahan verestettya viidentoista vuoden takaisia hollannin kielen taitojakin. Juotiin yhdessa muutamat Caipiroskat ja Octopussyt (hihi) ennen kuin sanottiin lopulliset hei-heit. Hollantilaiset eivat meinanneet saada tarpeekseen suomalaisten heiheittelysta..
Tanaan kavin viela ennen rankkaa paluulentoa kolmen tunnin hemmottelussa. Pakettiin kuului kokovartalohieronta, erillinen jalkahieronta ja kasvohoito. Koko setti kesti kolme tuntia ja nyt on jasenet vetreat ja naamavarkki ojennuksessa saasteista puhdistettuna. Tama hieroja ei kuitenkaan edellisten hierojien tapaan kertonut aikomuksistaan, joten minut yllatettiin pakollisella maha- ja tissihieronnalla. Jeesus! Siina se sitten hyllytteli ja huljutteli, asiakkaalla oli vain hiukkasen vaikeuksia rentoutua nain taysvaltaisessa kasittelyssa. Onneksi oli sentaan naishieroja. Huh!
No mutta loput kerron sitten Humuksessa :) Nahdaan pian!
Love, Erika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti