tiistai 22. syyskuuta 2009

Ohoi! Mies yli laidan.

Tultiin just takas pilkkopimeaan Katmanduun koskenlaskureissulta. Mp3-soittimesta puskee ilmoille Kanye Westin Touch the sky, joka tata kirjoittaessa tuntuu juuri oikealta biisilta kuvaamaan mennytta kahta vuorokautta. VOIN KERTOO, etta koskenlasku oli todellakin kaiken rahan ja odottamisen arvosta. Ehka yksi siisteimmista asioista, mihin oon koskaan sotkeutunut. Heti ensimmaisesta sekuntista lahtien oli tunne, etta taa juttu menee ainakin pulkkaan. Bussi, jolla matkustettiin oli loistava (Nepalin mittakaavassa) ja kaikki koskenlaskufirman tyypit oli superkivoja. Katmandusta lahtenyt kiva kulkuvalineemme kierteli ja kaarteli ultrasiisteissa vuoristomaisemissa, ja kolmen ja puolen tunnin ajelun jalkeen paadyttiin todelliselle paratiisirannalle! Oon etsinyt taydellista rantaa jo puolen vuosikymmenen ajan, ja nyt tuntuu aika varmalta, etta kyseinen mesta oli juuri sita. Hiekka oli valkoista, vesi puhdasta ja maisemat suoraan Karibia-postikortista. Oh man!

Paikan atmosfaaria coolilla tavalla nostattavassa hippibaarissa/ravintolassa tutustuttiin heti perille saavuttuamme muihin koskenlaskutiimin jaseniin. Yllattaen henkilokuntaa lukuunottamatta kaikki olivat Euroopasta. Ehka mannerveljeydestamme johtuen tultiin loistavasti toimeen koko possen kanssa ensimmaisesta lapasta lahtien. Oikeastaan oli vapauttavaa, ettei kukaan meidan veneseurueesta ollut koskaan testannut koskenlaskua.

Maittavan ruuan jalkeen oli aika erottaa jyvat akanoista. Saatiin koulutus koko paskaan kymmenessa minuutissa, jonka jalkeen seuraavat kaks ja puoli tuntia kuluivat kiljunnan ja melomisen merkeissa. Opas paljasti, etta ekan paivan tarkoituksena oli tutustua hommaan, ja etta seuraava paiva olisi tuplaverroin rankempi. Illalla otettiin kohtalaisen iisisti meitsin kroonisesta kurkkukivusta johtuen, ja mentiin nukkumaan jo hyvissa ajoin hengailtuamme viitisen tuntia baarissa loistavassa seurassa. Opittiin muutama sana hollantiakin.

Tiistain setti olikin sitten kertakaikkisen huima ja huikea seka omalla tavallaan myos desilitran verran pelottavakin. Ainakin Erikasta. :D
Heti ekasta kuohusta lahtien tuli selvaksi, ettei todellakaan olla missaan aloittelijoille suunnatussa paskakoskessa. Vesi luikerteli kahden vuorenjyrkanteen valissa laskien tietysti alaspain suoraan kuninkaalliselta Everestilta. Ohi vilisi kylia, joista pikkutenavat vilkutteli ja huuteli varmaan paikallisia "vitun homo" -termeja, joihin me vastattiin kohteliaasti kadennostoilla jahka veden vakivaltaisilta hyokkayksilta ehdittiin. Noin puolen tunnin jalkeen koitti ekat sydammenpysahdykset, kun englantilainen veneveljemme Chris kippasi yli laidan ja ajautui uiskentelmaan veneen perassa muutaman minuutin, ennen kuin pelastuskajakkimies hommasi uitetun britin takaisin elavien kirjoihin.

Pienen pysahdyksen jalkeen kapteenimme kertoi meille, etta edessa on koko joen vaikein kohta, ja on hyvin mahdollista, etta vene flippaa ympari. Aija myos painotti, etta on erinomaisen tarkeaa pitaa kiinni airoista joka vitun tilanteessa, silla muuten kuolema korjaa meidat varmasti myohemmassa vaiheessa koskea. Lahdettiin matkaan ja muutaman parahdyksen jalkeen viela nauratti. Sitten vastaan tuli kuningasvesiputous, jonka aikana porukkaa alkoi lennella laidan yli enemman kuin Titanicin uppoutuessa konsanaan. Ensimmaisena lahti tyttoystavani Erika, ja perassa seurasi vaimoehdokkaani tippumiselle sekunnin naureskelemaan ehtinyt hollantilaispoitsu. Ehka tuhannesosaa myohemmin tajusin makaavani veneen keskella poikittain veden alla ja kun avasin silmat, tajusin ettei kahdeksasta tiimin jasenesta ole veneessa jaljella kuin kolme. Paniikki iski, kun tajuttiin, ettei helvetin opaskaan ollut pystynyt pysyttelemaan veneen laitojen sisapuolella. Kaiken lisaksi yksi meista kolmesta jaljellejaaneesta oli tiputtanut aironsa. Meidan onneksi kapteeni kuitenkin kompi takaisin kumiveneeseen jostain ihmeen kaupalla, ja vedettyani miespuolisen lentavan hollantilaisen takaisin veneeseen saatiin nopeasti paatti taas aisoihin. Mina ja niin ikaan hollantilainen Anna oltiin ilmeisesti ainoat, jotka eivat dipanneet kauniiseen koskeen kahden paivan aikana. Paastiin kuitenkin hengissa perille muutaman melkein samanveroisen koskenpoikasen jalkeen! Oli muuten hauskaa katsella, kun meidan veneseurueemme perassa tullut toinen ryhma katseli silmat pyoreina, kun porukkaa haipyi vedenpinnan alle yksi kerrallaan. Nossot pellet paattivat tasta pelastyneina ilmeiseti kiertaa putouksen. Hah!

Oli harmi jattaa paratiisiranta, silla se oli niin siistia! Nukuttiin teltoissa, joiden paalle oli tosin rakennettu afrikkalaistyylinen heinakatto, ja illalla tsiigailtiin maailman maagisimpia elukoita - nimittain tulikarpasia. Paivalla siella tallusteli hanhia, joita luulin aluksi ankoiksi ja sen jalkeen joutseniksi. Mietin muuten, etta voisikohan tulikarpasista tehda lyhdyn Aku Ankka -tyyliin pyydystamalla niita johonkin lasipurkkiin tai vastaavaan? En myoskaan saanut tarpeekseni hiekkarannasta, jossa olisin voinut aivan varmasti levyttaa seuraavat kaksi kuukautta, jos alati vittumainen ajan hammas ei pureskelisi paivia pois huimaa vauhtia. Superhuikeiden maisemien vilistessa ohi paluumatkallamme sovittiin hollantilaispariskunnan kanssa huomiseksi tsiigailureissu Bakhtapuriin. Ne aikoo olla reissussa neljasta kymmeneen vuoteen! Aivan uskomatonta.

Ai niin! Se meidan kapteeni huuteli koko ajan komentoja meille, ja sen tavanomaisin ohjeenparsi oli "All forward, Jim", jolloin jokaisen merikarhun tulee meloa taydella voimalla eteenpain. Mietittiin jalkeenpain, ettei veneessa ollut ketaan James-nimista miesta. Ehka heppu muisteli vanhaa Jim-nimista asiakastaan vaan lammolla tai jotain. Oliskohan kyseessa ollut jopa Morrison? No ei tietenkaan vitun auringonpolttamat, merisairautta potevat, karvattomat maakravut! Kyseessa on aito merimieshuuto, kuten "Aye aye, sir" tai "Mies yli laidan".

-Valtteri Koukku-

Ps. Eekku on velkaa mulle lounaan, silla se veti korttipakasta kortin ja lausui lauseen "Jos arvaat, mika kortti on kyseessa, tarjoan sinulle maittavat setit ravintolassa". Voitte varmaan kuvitella, miten tama Hannu Hanhi vastasi kysymykseen oikein 52 vaihtoehdosta.

1 kommentti:

Polo kirjoitti...

On kyllä niin lennokasta tekstiä, että tätä lukis vaikka koko romaanin! Saatoin sieluni silmin nähdä itseni mukana tuossa veneessä, jossa heräsi kauhu, kun kipparikin oli pudonnut kyydistä! :D