keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Pulla ja Pyllero viidakkoseikkailulla

Maanantaina koittikin aika lahtea kohti kansallispuistoa nimeltaan Royal Chitwan National Park. Se on yksi niista Nepalin "must see" -nahtavyyksista ja me bongattiin omasta mielestamme kohtuuhintainen pakettimatka sinne. Maksettiin 65 dollaria henkea kohden ja silla saatiin matkat, majoitus, ruuat ja kaikennakoista ohjelmistoa. Matkan alku ei kyllakaan sujunut ihan odotetulla tavalla. Valtterin vatsahyppykuppa oli pomppinut suoraan mun suolistooni ja herasin kauniiseen aamuun hyvin pahoinvoivana. Matkan siirtaminen ei kuitenkaan enaa onnistunut, joten paatin karvistella matkan ja levata perilla. Saatoin kuitenkin matkalla bussipysakille mokottaa matkanjarjestajalle ihan vahan.

No bussimatkassa riittikin sitten karvistelemista. Sanotaanko nyt suoraan etta ei vittu mita paskaa. Matka sinansa kesti 7 tuntia. Silla 65 dollarilla ei herunut kovinkaan ruhtinaallisesti jalkatilaa tai ilmastointia. Bussin ikkunan sai onneksi auki, joten tuntui etten kuole vatsakatarreineni ihan heti. Kunnes paastiin suurin piirtein puoleen matkaan. Siella oli paikalliset jarjestaneet mielenosoituksen, jossa seisoi ainakin kymmenen kilometrin autojono noin 1,5 tuntia. Olin varma, etta kuolen ja mietin jo etta onko lampohalvaus ja masennus sopivan dramaattinen tapa paattaa paivansa. Onneksi juuri ennen kuolemaa matka jatkui hitaasti ja varmasti.. kokon aiset 15 minuuttia. Edessa oli uusi mielenosoitus ja kavi ilmi, etta se kesti saman verran. Bussissa oli jotain 50 astetta ja siellahan sitten istuttiin.

Valtsu lahti pelaastusoperaatiolle hankkimaan naaraalleen vetta, mutta huomasikin vain olevansa myohassa – kaikki vedet oli myyty. Valtsu urheana tunkeutui paikalliseen kioskiin vaarallisten maolilaississejen lapi uhmaten kaiken maailman kidnappaus- ja kovisteluriskeja. Kioskilla oli jaljella yksi pepsipullo ja juustopalleropussi. Niiden voimalla selvisimme lopulta npoin 9 ja puolen tunnin bussimatkasta. Kavi mielessa, etta onkohan koko viidakkopaska kaiken sen arvoista.

Oli se. Hotellihuone oli iso ja tilava, mutta ei mikaan siisteyden ihme. Seinilla juoksi liskoja ja kylpparissa iljettavia hamyja. Tehtiin Valtsun kans vahtivuorot, etta voitiin suojata selustamme hampeilta suihkun ajan. Tosin ei silla etta se mun vahtimisen Valtsua olisi auttanut – pelkaan niita ihan liikaa etta uskaltaisin eliminoida yhtakaan niista. Viidakko-ohjelmaan kuului vierailu laheisessa kylassa ja kylalaisten perinteinen tanssiesitys joka oli ihan mahetsu! Haluan, etta Ouluun perustetaan tharuheimolaisten tanssiklubi. Sitten kaytiin kanoottiajelulla bongailemassa krokotiileja, joista yhden lajikkeen nimi oli tuttavallisesti "maneater". Mukava uintikaveri siis. Nelly Furtadon biisin kuuntelu saikin taman reissun myota ihan uusia ulottuvuuksia..

Kaytiin myos viidakkokavelylla nuuskimassa sarvikuononjalkia. Opaskin vahan nieleskeli, kun sarvikuono oli mennyt samasta kohdasta vain tuntia aiemmin jalkien perusteella. Kertoi sitten meille, etta jos sarvisaurus hyokkaa, helpointa on kiiveta puuhun tai sitten vain juosta sita nopeampaa. Hah. No, onneksi ei nahty sarvia silla reissulla. Elefanttisafarilla paastiin naita elukoitakin ihailemaan vain muutaman metrin paasta. Norsu takasi sen, ettei ruttunaama uskaltanut kayda kimppuun. Oli se silti aika hurjan nakoinen. Tiikerit jai valitettavasti talla reissulla nakematta... Paastiin myos nakemaan norsuvauvoja norsunkasvatuskeskuksessa. Ruoka koko reissulla oli tosi ihanaa. Oltiin siis hotellissa nimelta Hotel Hermitage, jos joku tasta tiedosta haluaa hyotya :)

Paluumatka sujui pysaytysten osalta paljon paremmin. Tultiin Pokharaan viidessa tunnissa, vaikka seitseman tyuntia ajelua oli odotettavissa. Bussi sita vastoin oli paskaakin paskempi ja jouduttiin viela paskan bussin paskapaikoille taakse, jossa jalkatilaa oli olemattoman sijaan viela vahemman eli ei ollenkaan. Jouduttiin sitten riehumaan kuskille, kun se yritti tunkea meidan valiin viela jotain nepalilaismummoa istumaan. Olihan se laiha ja kaikkea, mutta ei se silti oikein meinannut mahtua...

Nyt ollaan eka iltaa Pokharassa ja tama paikka vaikuttaa toistaiseksi aivan ihanalta :) Va;tsu taitaakin sitten kertoa vahan enemman Pokharasta!

Heippa nyt toistaiseksi ja pysykaa kanavalla!

<3 Erika

Ei kommentteja: