Goan aurinko kutsui ja ihmislapset vastasivat

Vain viikko siita, kun Valtsu antoi mulle joululahjansa, kolmen viikon matkan Goalle (aivan, ei Goaan ARGH), me seistiin jo Goan paakaupunkin Panajin rantakadulla. Ihan ongelmitta sinne ei kuitenkaan paadytty. Junalla Helsinkiin paastyamme kaytiin syomassa ihanasti Pinjan ja Arin kanssa, jotka sitten viela veivat meidat uudelle asunnolleen kahville ja hyvalle pullalle. Me kiltit oululaiset ei uskallettu edes matkustaa metrolla pummilla. Valtsu oli unohtanut uusia passinsa ajallaan, joten suuntasimme Helsingin lentoasemalle jo kolmelta hakemaan pikapassia, minka jalkeen odottelimme viisi tuntia koneen lahtoa. Paastyamme ihanasti koneeseen kavikin ilmi, etta kone myohastyy kaksi tuntia ja siellahan sitten istuttiin. Onneksi olivat sentaan laittaneet meidat vahingossa bisnesluokkaan kjeh kjeh.. Ruoka tosin tarjoiltiin kuten sikaosastolaisillekin mutta lentokoneen penkin sai kokonaan makuuasentoon ja oli vaikka mita hienouksia. Vautsi!

Ei se silti paljon lohduttanut, kun meilla alkoi paniikki nousta myohastymisen takia. Koneeseen ehtiminen olisi huolettanut jo silloinkin, jos kone olisi ollut ajallaan, mutta nyt naytti silta, etta vaihtoaikaa meille jaa Delhissa aikalailla tunti, johon piti mahduttaa laukkujen etsiminen, terminaalin vaihto ja uusi check-in. Ja tama kaikki siis Delhissa, maailman vittumaisimmassa ja sekavimmassa kolkassa. Joopa joo.

Olimme oikeastaan jo lupuneet toivosta, mutta perille paastyamme paatimme silti yrittaa ja juoksimme laukkuhihnoille kilpaa Katmanduun suuntaavan hippinaisen kanssa. Matkalla meita yritettiin harhauttaa, estaa, pidatella ja viivyttaa mutta lopulta loysimme laukkumme ja maksoimme pre-paid taksimme ja kaskimme kuskin painaa kaasua kohti kotimaan terminaalia. Huokaisimme jo valihelpotuksesta, kunnes letkea intialaistaksikuskimme kaarsi pirssinsa paikallisen huoltoaseman pihaan ja alkoi tarkistella rengaspaineita samalla, kun vaihteli paivan kuulumisia taksikamujensa kanssa. Voi jeesus! Kaiken lisaksi olimme varmoja, etta kuski ei ollut tajunnut, mihin olimme menossa rinkkojemme kanssa, silla kaikki tiekyltit kertoivat meidan olevan matkalla Delhin keskustaan. Kuski vain katsoi meita kuin hulluja kun elehdimme ja viitoimme: airport, aeroplane, wrrruuuuum!!

Kuski olikin kuin olikin tajunnut toiveemme ja ilmeni, etta kotimaan terminaali tosiaan sijaitsi lahella keskustaa ihan perseessa asti. Sinne paastyamme juoksimme kuin hikoilevat porsaat check in -luukulle itku kurkussa valmiina lahjomaan, hieromaan virkailijan jalkoja tai oikeastaan mita tahansa ehtiaksemme koneeseen, jonka oli maara lahtea puolen tunnin paasta. Virkailija totesi vain tyynesti, etta joojoo, kone oli muutenkin myohassa ja tsekkasi meidat sisaan ja heitti kirkkaankeltaisella suojuksella paallystetyt rinkkamme liukuhihnalle. Huh! Thank God myohastelevat intialaiset.. Shanti shanti ja niin edelleen.

Myohastely osoittautui kuitenkin olevan varsinainen Paivan Sana. Koneemme Delhista Hyderabadiin oli myohassa noin tunnin ja Hyderabadin kone Goalle oli myohassa lahemmas kolme tuntia. Lentoemannat yrittivat lepytella vasyneita matkailijoita taytetyilla kolmioleivilla, joista tietenkin sai vain mahan kipeaksi. Lentokentalta paasi onneksi ulos, ja pelailimmekin puistoalueella Yatzya ja otimme aurinkoa! Ah. Meita tietenkin tuijotettiin Hyderabadissa, jossa varmaan harvoin on lansimaalaisia, mutta sitten tuijotus vasta alkoikin kun puiston nuermikkosadettimet lavahtivat paalle ja tama kalpeanaamainen parivaljakko kastui totaalisesti.

Lopulta paasimme Goalle paikallista aikaa kymmenelta ja taksimatka kesti viela noin 40 minuuttia. Hotellihuone ei (tietenkaan) ollut sita, milta kuvissa oli nayttanyt ja perinteinen kulttuurishokki-matkavasymys-kiukutus nosti taas paataan. Pitkien younien jalkeen elama alkoi taas hymyilla, kun ikkunasta nakyi meri ja aurinko. Paivan aikana teimme ruhtinaalisen kavelylenkin ympari Panajia ja valmistauduimme uudenvuoden viettoon ostamalla pullollisen punaviinia, joka kaarittiin sanomalehtipaperiin kuin mikakin mustanmarketin ihmeliemi. Siina alkoi tuntea itsensa likaiseksi ja saastaiseksi lansimaalaisturistiksi, kun kierteli supermarketeissa viinia kysellen hindujumalten silmien alla.

Laittautumisen jalkeen paatimme suunnata pusitoalueelle, jossa aiemmin paivalla oli valmisteltu hyvannakoisia bileita. Portilla meidat kuitenkin kaannytettiin takaisin, koska paikka oli taynna. Portin raosta katselimme tyhjaa bilealuetta, jossa muutamat hienostointialaiset kappailivat hienoissa vaatteissaan. Yritimme muutamaan muuhunkin paikkaan, mukaan lukien pari casinoa, mutta olimme juoka paikkaan alipukeutuneita. Ei ollut tullut mieleen raahata puvuntakkia ja kravaattia mukana Suomesta. Vuosikymmen vaihtui siis kuutamossa rantabulevardilla pussaillen ja hienojen ihmisten ilotulituksia salaa katsellen. Aikainen nukkumaanmeno ja sitten taas iloisena uuteen paivaan!

Erika

Ps. Sori kirjoitusvirheet, paska nappaimisto ja kiire!