Kaljaa ja kokista kannykanvalossa

Agonda oli tahan asti paras ranta, missa oon koskaan ollut. Viimeiset paivat tosin olivat niin hiljaisia, etta teki jo mieli vahan actionin pariin. Paatettiin jattaa maailman parhaat lihapadat ja Silent Wawesin rantamokki taaksemme, tosin ensiksi jouduimme selviamaan viimeisesta yosta kera limaisen rotan, hiiren tai muun hampaitakalisuttelevan hirvion. Valilla kuulosti silta, etta se siimahanta olis meidan repussa, valilla patjan alla tai etta se kavis omin toimin suihkussa meidan pikkuruisessa "vessassa". Ei loytynyt. Aamulla ajeltiin sitten muutama kilometri Palolemiin, kuulema maailman parhaalle rannalle - kuulema.

Palolem ei ole sita, mita odotettiin. Ranta on puolet lyhyempi kuin Agondassa, ja se on aivan tupaten taynna auringonpalvojia, myyjia, sisaanheittajia jne. Toki maisemat ovat hienot. Pienen hotellitsekkauskierroksen jalkeen paadyttiin rauhalliseen intialaistyyliseen mokkikylaan, josta otettiin pieni talo 6 euron hintaan/yo. Meitsi tykkaa! Aivan kuin astuisi Mahatma Gandhin kamppaan, kun tulee ovesta sisaan.

Pari paivaa on taas kulunut rannalla makoillen, uiden ja tehden ei mitaan. Eilen otettiin molemmille hennatatskat ylaselkaan. <3 Nyt siina killottaa liskon kuva, joka toivottavasti ei johda sen lajitoverien laajamittaiseen invaasioon oisin. Kuukauden paasta kyseinen elukka kuulema haviaa luonnollisen poistuman kautta liskojen taivaaseen, ja tekee jalleen meista taysin luomuja suomalaisia. Tatskaepisodin, auringonlaskun ja meikan loppumattoman simpukankuorien keraamisen jalkeen pujahdettiin takaisin aasialaiseen kotiimme, jonka kuistille tilattiin ihanan uu-uu-romanttisesti kaljaa, kokista ja goalaiset masala dosa -evaat. Ruoat tuli, mutta sahkot lahti, joten evastettiin sitten kannykanvalossa. Myohemmin illalla ystavamme rotta palasi mestoille, ja tsiigaili kuulema kattoheinissa moyryamisen ohella ihanaa Eekkua paasta varpaisiin ennen poistumistaan meidan omaan pieneen ulkoilmakylppariimme. Kun pistaydyin yolla kusella, rotta oli puolestaan poissa, mutta vesiastian valittomasta laheisyydesta bongasin kaksi nyrkin kokoista, kurnuttavaa liskonpoikasta. Se oli varmaan niiden tatskojen ansiota.

Kun paastiin elainten makuun niin pakko viela kertoa kukosta, joka ei noudata kukkojen yleisia kayttaytymisnormeja lainkaan. Eilen illalla se vitun paskiainen aloitti loppumattoman "Kukko kiekuu" -mantran jo auringonlaskun jalkeen - EI SIIS AAMULLA - niin kuin sen kuuluisi tehda. Auringonnousun aikaan se homo oli hiljaa, mutta palasi mylvintoineen aamulla herattaen taas koko naapuruston. Kiitos! Erika muuten haluaisi elaintenystavana taalta mukaansa yhden todella spesiaalin koiran. Keksin sille nimen Pummi, koska se on maailman ystavallisin ja julkein hurtta, jonka olen elaissani nahnyt. Se ei tarkoita kellekaan pahaa, se vaan haluaa ystavystya kaikkien elollisten olioiden kanssa, mutta kukaan ei silti ala sita. Eekku juotti sille kadesta vetta, kun se oli saanut pahan auringonpistoksen. Se on meidan oma rantadogi. Sitten joku karatemestarin nakoinen ilkea tarjoilija heitti sen tyypin paalle vodaa, joka sai meitsin sisaisen ninjan heraamaan. Jos olisin jo kaynyt Turtles-koulutukseni loppuun, olisin vetanyt sita ilkeaa setaa vitusti pataan. Pelle!

Nyt aamupalalle ja sen jalkeen takaisin ainoan aktiviteetin pariin - nimittain auringonottoon. Huomenna palataan hiljaisuuden pariin Pohjois-Goalle ja tsekataan Arambol. See ya!

-Winnie the Lizard-