Rannan kuninkaat

Yo yo yo!

Uuden vuoden paivaan meitsi heraili virkeana. Syy tahan oli se, etta tiesin saavani maailman parhaimman aamupalan noin puolen tunnin paasta silmien aukaisemisesta. Nimittain masala dosan. Kyseessa on lettukuoreen kaaritty perunakasvismaustesetti, joka hakkaa kaikki vitun continental ja english ja scottish breakfastit mennen tullen ja palatessa ja viela lahtiessaankin. Evastamisen jalkeen uskaltauduttiin paikallisbussiin, silla ollaanhan me jo Nepalin koitosten jalkeen varsinaisia kehitysmaabussikonkareita. Kyyti maksoi 5 senttia ja VOIN KERTOO, etta se oli ahtaudestaan huolimatta Koskilinjoja maukkaampaa.

Bussi heitti meidat yhdelle Goan rannoista, tosin varmaan pienimmalle sellaiselle. Kaupunkiranta pullisteli kylla turisteja, mutta yksikaan niista ei ollut valkoihoinen. Tama johti siihen, etta vedesta vyoryi porukkaa ottamaan kuvia meista valkoisista mursuista. Aluksi tama oli hauskaa, mutta kun se toistui viela myohemmin Colvallakin, todettiin sen olevan erittain arsyttavaa. Kuitenkin Miramare-niminen ranta oli se mesta, jossa dippauduttiin ekaa kertaa Arabian mereen. Vesi oli lamminta kuin linnunmaito. :)

Toinen ja viimeinen ilta Panjimissa kului paikallisessa pikaruokaravintolassa (helvetin herkullisessa sellaisessa) seka joenvarsiristeilylla hengaten. Risteily ei ollut sellainen rauhallinen Turkansaari-Vartto-paskaristeily, vaan aito ja oikea BILERISTEILY! Intialaiset Bollywood-amispopit jylistivat tuhattakuuttasataa desibelia, ja paallimaisena kruisailulta mieleen jai loppumattomine dancemoveineen bilettanyt keltapaitainen miesmatkustaja, joka paihitti irstaudellaan Suomen kuuluisimman munanheiluttajan Mr. Lotharin satanolla. Ei se alasti sentaan ollut, johtui varmaan naisista ja lapsista - tai miehista.

Panjimista pummattiin taksi Colva Beachille viidentoista euron hintaan. Kirjauduimme sisaan aivan rannan valittomaan laheisyyteen isohkoon huoneistohotelliin, joka oli halpa ja kohtalaisen ok. Kolme paivaa levytettiin Colvalla, jolta paallimmaisena jaivat mieleen paskat ruoat, loppumattomat rantamyyjat ja arsyttavat valokuvaajat (Erika naytti yhdelle pellelle centeria, joten olisi kiva nahda, milta valokuva nayttaa :D) - seka loppumaton hiekka. Ruoassa poikkeuksen teki kuitenkin haipaisti, joka jatti ruotojen lisaksi meitsin kurkkuun erittain huikaisevan maun. Kun sen huuhdoin viela alas 0,7-litraisella Kingfisher-bissella, oli ilta pelastettu. Kuuma aurinko haistatti meille myos vittua punoittavan ihon merkeissa.

Kirjattauduttiin Colvalta ulos eilen. Sepa ei onnistunutkaan helposti, silla respan muija ilmoitti meille tylysti etta mikaan meidan korteista ei toimi. Kummallista. Eekku meni tsekkaamaan mita helvettia siella tapahtuu, ja selvisi, etta mummeli yrittaa painaa lukijassa nakyvaa nuolen kuvaa, joka ilmoittaa aukon, johon kortti tulee tyontaa. Itse kortin tuo intialainen kuningatarmummo oli asettanut suurin piirtein metrin paahan laitteesta. Norsunpainoisen kaasujalan omistava - todennakoisesti alaikainen - kuski kierratti meidat mutkaisia teita tanne Agondaan. Siita alkoikin paratiisiin verrattava rantaelama ja huoleton levyttely.

Nyt ollaan yota kytyisessa rantamajassa, jossa ei ole mitaan muuta kuin hyttysverkolla suojattu sanky, pimea vessa ja uskomattoman paska suihku. Silti taalla hermo lepaa, silla paikka on niin syrjainen, ettei taalla nay myyjan myyjaa, eika rannalla ole muuta tekemista kuin pyydystella aaltoja (ilman surffilautaa, koska ei taalta mitaan vuokraamoa loydy), lukea kirjoja ja syoda. Rantaa riittaa loputtomiin, mika tietenkin ilostuttaa vanhaa rantapummia. Kaiken lisaksi "hotellin" ravintola on paras tahanastisista. Madventuresin innoittamana tilasin eilen tandoori kingfishin, mika jatti kaikki aikaisemmat evaat kylmiksi. Lautesella meitsille kannettiin ranskalaisia ja kokonainen uunissa kaytetty KUNINGASKALA. Sen hampaatkin olivat viela tallella. Otin fisun viela ekstratulisena, joten palanpainikkeeksi kingfishille tarvittiin tietenkin Kingfisher-kalja jalleen kerran. Ruoan maittavuudesta humaltuneina otettiin paalle viela friteerattuja suklaabanaaneja, NAM NAM NAM. Pikaisen afrikan tahden ja kuutamorantakavelyn jalkeen uni maittoi, silla taytyyhan valilla levata, etta jaksaa taas huomenna maata koko paiva, eiks vaan. ;)

Eekku tarinoi enemman tasta paivasta ja tulevista myohemmin. Pysykaa hengissa kaiffarit, ja parin viikon paasta nahdaan! :)

t. Ranta-Valtsu